Suomalainen kulttuuri Karjalassa

16

1.      KARJALAN SANOMAT –LEHDEN OSUUS

KARJALAN TASVALLAN HISTORIASSA

1.1. Suomalainen kulttuuri Karjalassa

Kaikkein vanhimman sanomalehden (Karjalan Sanomat) kohtalo on kiinteästi sidoksissa Karjalan tasavallan historiaan. Karjalan Sanomat –lehden syntyjuuret ulottuvat tasavaltamme perustamiseen. 1920-luvulla karjalaisten asuttama väestö liitettiin yhteen alueellisesti ja sille luotiin mahdollisuudet oman kansallisen valtionsa perustamiseksi. Samana vuonna julistettiin suomen kieli toiseksi valtionkieliksi. 1930-luvulta alkaen sinne muutti suomalaisia emigranttikommunisteja. Kaupungin suomalainen kulttuuri sai vahvistusta ympäristön karjalaisasutuksesta. 1950-luvulla kaupunkiin muutti myös runsaasti inkerinsuomalaisia, jotka oli ajettu kotiseudultaan.

1960-luku oli Petroskoin suomalaisen kulttuurin sodanjälkeistä kukoistuskautta. Teatteri, suomenkieliset julkaisut «Neuvosto-Karjala» ja «Punalippu», niiden suuri lukijajoukko, vilkas keskustelu ja palaute lehtien sivuilla, Karjalan paikallinen suomenkielinen kirjallisuus, «Kantele»-yhtyeen suomalaiset muusikot ja laulajat. Kaikki tämä muodosti oman pienen, mutta tehokkaan suomalaisen miljöönsä.

Näin Petroskoista kasvoi Neuvostoliiton suomalaisen kulttuurin keskus, jossa Neuvostoliiton loppuaikana asui noin 15.000 suomalaista. Katukuvassa näkyi paljon suomen kieltä, sillä esimerkiksi virallisten laitosten ja monien kauppojen nimet olivat myös suomeksi. Petroskoi ja Karjala olivat monien Venäjällä asuvien suomalaisten koti, eikä muuta kotia ollut.

1990-luvun alusta alkaen huomattava osa Petroskoin suomalaisista ja erityisesti suomenkielisestä sivistyneistöstä on muuttanut Suomeen. Tämä on huomattavasti heikentänyt suomen kielen ja kulttuurin asemaa. Karjalassa yritettiin säilyttää suomalaisuus seurustelemalla paikallisten heimolaisten kanssa, lukemalla, puhumalla, laulamalla ja tietysti opiskelemalla ja opettamalla.

Nykyaikainen tilanne on seuravaa:

        Petroskoissa on Petroskoin valtion yliopisto, jossa on Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunta

        Karjalan valtiollisessa radio- ja televisioyhtiössä Petroskoissa työskentelee 150 ihmistä. Heistä 20 on kansallisten kielten toimituksessa tekemässä ohjelmia suomen, karjalan ja vepsän kielillä. Karjalan radio tekee ohjelmia joka arkipäivä 50 minuuttia, televisio 50 minuuttia kaksi kertaa viikossa. Lähetyksistä 20 minuuttia on uutisia eri kansalliskielillä, loppuaika dokumentteja ja kulttuuriaiheita. Rahoituksesta vastaa Venäjän valtion radio- ja tv-yhtiö.[1]

        Lehtiä kustantaa Periodika-kustantamo. Se kuuluu Karjalan tasavallan kansallisuuspolitiikan ja uskontosuhteiden ministeriön alaisuuteen. Karjalan tasavallan hallitus perusti sen vuonna 1991 suomen-, karjalan- ja vepsänkielisten lehtien julkaisua varten. Nykyään kustantamoon kuuluu 6 sanoma- ja aikakauslehteä: suomenkielinen Karjalan Sanomat, kulttuurilehti Carelia, lastenlehti Kipinä, aunuksenkarjalan murteella ilmestyvä Oma Mua, varsinaiskarjalainen Vienan Karjala sekä vepsän- ja venäjänkielinen Kodima. Vuodesta 1998 lähtien kustantamo on julkaissut myös suomen-, karjalan- ja vepsänkielisiä kirjoja sekä venäjänkielistä kotiseutukirjallisuutta. Vuosina 1998 – 2006 sen kustannuksella ilmestyi yli 140 kirjaa ja brosyyria.

1.2. Valtio ilman lehteä

Karjalaisten ja suomalaisten määrä on huomattavasti pudonnut. Karjalan tasavallassa venäjä on virallinen kieli. Karjalan kielellä eikä suomen kielellä ei ole valtiollista asemaa. Huolimatta sitä että hallitus on ilmoittanut, että rahoitus on turvattu, niin kauan kuin lehtien yhteinen levikki pysyy 5000 kappaleen yläpuolella. Lehden tilanne on joka vuosi yhä vaikeampi. Karjalan tasavallan hallituksesta suomalais-ugrilaiset lehdet saavat 80 prosenttia rahoituksestaan.[2]

Karjalan Sanomien päätoimittaja Robert Manner on huolissaan suomen-, karjalan- ja vepsänkielisen kulttuurin kuihtumisesta. Hänen mielensä tilanne on seuraava:

      Mummojen ja vaarien mukana karjalainen kulttuuri menee hautaan. Jos jotakin jää, niin tansseja, lauluja, kuoroja ja pukuja. Tuhansittain parhaassa työiässä olevia karjalaisia ja inkeriläisiä on muuttanut Suomeen, samoin tietysti eläkeläisiä.

      Karjalaiset kylät kuihtuvat, ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja lapset venäläistyvät. Karjalan- ja suomenkieltä puhutaan hyvin vähän. Vienan Karjalan kouluissa ei enää ymmärretä suomea, vaikka alueen murre on lähellä sitä.

      Karjalan tasavallan parlamentti ja hallitus eivät välitä vähemmistöstä ja sen lehdistä, jotka elää kituuttavat hyvin pienin voimavaroin. Puheissa kyllä annetaan kauniita lupauksia, mutta mitään ei tapahdu.

      Kansallisille tiedotusvälineille annetaan sen verran rahaa, että ne toimivat jotenkin ja lehdet ilmestyvät. Saamme paperin ilmaiseksi Kontupohjasta, mutta palkat ovat pienet eikä niillä elä.

      Lehtitoimittajien koulutuskysymyksуt ovat edelleenkin ajankohtaisia. Henkilökunnan riittämätön ammattitaito ja työkokemus ovat toimituksien ongelma.

      Kansallisia lehtiä on vaikea erottaa toisistaan. Kansalliskielisten lehtien ulkoasu pitää myös uudistaa.

      Nykyään internet on nyt suosituin tiedon lähde. Nuoriso ei ymmärä että lehti on kulttuurin ilmiö.

Yksikään valtakunta, pieninkään valtio ei pysty tulemaan toimeen ilman sanomalehteä. Vain sanomalehden kautta voidaan kerätä yhteen valtion kansalaiset ja suunnata heidät rakentamaan yhteistä kotia. Lujittamalla lehteämme, kirjoittamalla lehteemme me kurkotamme tulevaisuuteen - menestykselliseen, onnekkaaseen. Niin täällä hetkellä lehden tarkoitus on kiinnittää huomiota omaa kulttuuria ja kieltä kohtaan ja saada enemmän eri-ikäisiä lukijoita. Lehden tulevaisuudesta voi puhua, jos lukijoiden määrä kavaa.

16

2.      KARJALAN SANOMAT –LEHTI

2.1.           Karjalan Sanomat –lehden historia

Karjalan Sanomat on ainoa Venäjällä ilmestyvä suomenkielinen sanomalehti. Se on perustettu vuonna 1920 nimellä Karjalan Kommuuni.

1920-luvulla taisteltiin paremman elämän puolesta. Lehti osallistui omalla tavallaan uuden elämän rakentamiseen. Lehteä lukevat Karjalan suomalaiset ja karjalaiset.

Lehden ulkoasu sodan aikana oli vaatimaton. Sitä painettiin joskus huonolle paperille. Lehti oli pienikokoisempi kuin ennen sotaa. Mutta lehteä luettiin yhtäläisellä mielenkiinnolla ja sen vaikutusvoima oli suuri.

Sodan jälkeen oli järjestettävä viipymättä lehden julkaiseminen. Se oli hyvin vaikea tehtävä. Sillloin, kesällä 1944, kaupungissa ei alkuaikoina ollut edes sähköä. Painokoneita jouduttiin käyttämään käsivoimin. Mutta jälleenrakentamisen into oli valtava ja alkuun päästiin.

Lehden historiassa oli merkittävä vuosi 1968. Sillon «Neuvosto-Karjala» liitettiin sanomalehtien ja aikakausjulkaisujen yleisliittolaiseen luetteloon. Lehti alkoi levitä paitsi Karjalassa myös Leningradin alueella, Eestissä, Neuvostoliiton muilla alueilla ja Suomessa.

«Neuvosto-Karjala» lehdellä on ollut aina kiinteät yhteydet kirjailijoihin. Lehdessä julkaistiin usein Veikko Ervastin, Lea Helon, Nikolai Jaakkolan ja Uljas Vikströmin teokia. Kirjallisuussivujen aineisto voimistaa lehden aatteellista sisältöä, kaunistaa lehteä ja antaa sille uutta väriä.[3]

Lehtemme 85-vuotisen taipaleen aikana lehden nimi on vaihtunut seitsemän kertaa. Lehdellä oli myös erilaisia päätoimittajia.

Nykyinen päätoimittajamme Robert Manner allekirjoitti ensimmäisen kerran lehden numeron vuoden 1991. Vuoden 1992 tammikuun 1. päivästä lehteä on julkaistu nimellä Karjalan Sanomat.

2.2. Karjan Sanomat nykypäivänä

Karjalan Sanomat on Petroskoin suomenkielinen viikkolehti, joka kertoo Karjalan tasavallan poliittisesta, taloudellisesta, sosiaali- ja kulttuurielämästä sekä Karjalan ja Suomen yhteistyöstä. Lehti ilmestyy kerran viikossa 16-sivuisena. Lehden toimitus sijaitsee Petroskoin keskustassa Titovinkadulla.

Lehdellä on viisi osastoa: talousosasto, uutisosasto, käännösosasto, kultuuriosasto ja taitto-osasto.

Täällä hetkellä lehdessä työskentelee 14 hekilöä, heistä on vain kaksi nuorta ihmistä, jotka työskentelevät yli vuoden. Nuorten lehtimiehen työ onnistuu, huolimatta siitä että heillä ei ole lehtimiehen koulutusta.

Aikaisemmin lehti ilmestyy viisi kerta viikossa, sitten kolme, tällä hetkellä lehti ilmestyy kerran viikossa, sen takia kerran viikossa lehden toimituksessa pidetään palavereja, jossa suunniteltaan lehden uusi numero.

Karjalan Sanomat –lehti on jo kymmentä vuotta Suomen journalistiliiton yhteistyössä. Suomen journalistiliitto auttaa lehden parantamista, lehtimiehen koulutusta, lehden käännöstä, muun muassa lehden taittoa. Lehdestä tuli europpalaisen lehden esimerkki. Se ilmenee, että lehden taitto on tabloidi-kokoinen ja Karjalan Sanomat –lehden juhlanumerot ilmestyvät värillisinä. Tulevaisuudessa lehden päätoimittaja haluaisi että lehti ilmestyy aina värillisenä. Periodika-kustantamo lupasi.[4]

2.3. Lehden aiheet

Lehdellä on erilaisia sivuja, esimerkiksi talous, terveys, kultuuri, liikunta, urheilu ja vapaa-aika, sitä paitsi on omia sivuja kuten Inkerin kuulumista, nuorison ääni, koulu, piireistä, matkailu. Joka kuukausi lehdessä ilmestyy lasten sivu, kirjallisuussivu ja Carelia kulttuurilehden sivu.

Lehti pitää kansallisen vähemmistömme tietoisena kansallisen kulttuurin säilymisen kannalta tärkeistä asioista, ratkaisuista ja tapahtumista.

Luotettava ja ajankohtainen tiedonvälitys on ratkaisevan tärkeä kansalaismielipiteen muodostumiselle. Karjalan Sanomat on ollut ennen muuta demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan yleisen mielipiteen palveluksessa.

Lehden suunta muuttui perusteellisesti, pääteemoiksi nousivat mm. markkinatalouden ongelmat, tuotantolaitosten yksityistäminen, talouslaman voittamiseen tähdätyt hallituksen toimet, kansallisuus- ja kielikysymykset.

Lehtemme on poliittisen vaikuttamisen väline suomensukuisia kieliä ja kulttuuria koskevissa asioissa. Karjalan Sanomat on osaltaan pyrkinyt esimerkisksi edistämään karjalan kielen virallistamista.[5]

Karjalan Sanoman on jätkuvasti kiinnittänyt yhteiskunnan huomiota kansallisen kulttuurin ongelmiin ja kipupisteisiin (esimerkiksi koulutuksen, teatterin, kirjallisuuden alalla).

Yhteistyö kansallisten järjestöjen, varsinkin Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton kanssa, on ollut tiivistä. Karjalan Sanomat on ollut suomensukuisten vähemmistöjen puolestapuhuja.

Lehti on yhteiskunnallisen tiedostamisen väline. Se on pyrkinyt seuraamaan ja analysoimaan yhteiskuntamme muutosprosessia, antamaan siitä luotettavan kuvan ja auttamaan lukijoitaan sopeutumisessa uusiin elämän realiteetteihin.

Lehti on katsonut velvollisuudekseen edistää Karjalassa nykyaikaisen yhteiskunnan inhimmillisiä perusarvoja, ihmisoikeuksien ja kansallisten vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista, kansainvälista, yhteistyötä Venäjän ja Suomen kesken sekä kansojemme yhteisymmärrystä.

2.4. Vaikeuksia lehden käännöksessä

Karjalan Sanomien lehti ilmestyy Karjalassa, sen takia lehtimiehet keräävät tietoa venäjän kielellä. Karjalan Sanomat on suomenkielinen lehti, siis lehden sivuja käännetään. Tällä hetkellä kaikki lehden työntekijat osaavat suomea, mutta joka lehden artikkeli menee käännösosastoon, jossa työskentelee kaksi henkilöä. He korjaavat artikkileita. Lehteen myös kirjoittaa tilapäisiä työntekijöitä, myös petroskolaisia ja erilaisten piirien asukkaita. Käännösosastossa korjataan myöskin heidän kirjoituksiaan. Käännös pitää olla sellainen, että sekä Venäjän että Suomen lukijat ymmärsivät. Suomessa suomen kieli kehittyy nopeammin kuin Venäjällä, sen takia lehdellä on käännösvaikeuksia. Internet ja lehden käännösosaston kirjasto, jossa on erilaisia sanakirjoja ja käsikirjoja, auttavat kääntäjää. Suomesta aina tule suomalaisia lehtiä, esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti. Kääntäjät lukevat niitä. Kaksi tai kolme kertaa vuodessa lehdessä pidetään seminaaria, jossa suomalaiset lehtimiehet ja kääntäjät opettavat Karjalan Sanomien työntekijöitä. Joka vuosi kesäaikana Tamperen yliopistosta tulee nuoria lehtimiehiä, jotka harjoittelevat ja samana aikana auttavat lehden käännöstä.[6]

2.5. Muutoksia sanomalehtien yleisössä

Karjalan tasavallan suomen- ja karjalankieliset lehdet elävät levikkiensä kipurajoilla. Lukijakunnat ovat suppeita ja lehtiä tehdään pienillä budjeteilla.

Myöskin kansallisten lehtien lukijat alkavat olla vanhoja, ja osa on muuttanut Suomeen, levikit ovat supistuneet hyvin vaatimattomiksi. Nyt Karjalan Sanomat -lehdellä on vain toista tuhatta tilaajaa, vuonna 1988 oli 13-14000.[7]

Petroskoissa on yritetty keksiä keinoja levikkien nostamiseksi,valitettavasti ei ole suurta tuulosta. Mutta töitä tehdään kovasti ja toimittajat kouluttautuvat. Esimerkiksi Viestintä ja kehitys säätiö Vikes on järjestänyt vuosittain Karjalan suomen- ja karjalankielisille toimittajille koulutusta Suomessa ja Petroskoissa.

«Karjalan Sanomat» lehteä lukee ikäihmisten lisäksi myös kansallisten koulujen oppilaita, korkeakoulujen filologisten ja suomalais-ugrilaisten laitosten opiskelijoita. Viikkolehti jatkaa suomenkieltä lukevien keskinäisen kilpailun ylläpitämistä. «Karjalan sanomat» edustaa oikeutetusti Karjalan tasavaltaa naapuri-Suomessa. Petroskoista toimitetaan viikoittain Suomeen noin 400 lehden kappaletta. Lehti levittäytyy paitsi Karjalassa ja Suomessa myös Siperiassa, Uralilla, Tjumenissa. Tilaajina ovat mm. kirjastot, oppilaitokset, yritykset, Suomen sadat kansalaiset. Tällä hetkellä myös suomalainen Ruslania Books Oy hoitaa Karjalan Sanomien lehtitilauksia Suomeen ja muihin maihin.

2.6. Lehtimiehen koulutuskysymys

Parempaa ammattia ei maailmaassa ole kuin on lehtimiehen ammatti, sanoi Karjalan Sanomien päätoimittaja Robert Manner. Vuonna 2000 lehti täytti 80 vuotta Robert Manner sanoi haastattelussaan, että Karjalan Sanomien –lehden vaikein vuosi oli 1991, kun monet lehtimiehet muuttivat Suomeen. Lehdessä oli silloin 26 lehtimiestä ja tällä hetkellä on 14. On ymmärrettävää että lehtittoimittajien koulutuskysymykset ovat edelleenkin ajankohtaisia. Henkilökunnan riittämätön ammattitaito ja työkokemus ovat useimmin pienten paikallisten sanoma- ja aikakaulehtien toimitukien ongelma.

Tutkimukseni tavoiteena oli tutustua lehteen ja saada tietoa miksi parempaa ammattia ei maailmaassa ole kuin on lehtimiehen ammatti. Tein muutaman haastattelun. Nuoret Darja Trofimova ja Julija Veselova työskentelevät lehdessä yli vuoden. He opiskelivat Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunnassa. Kummallakaan ei ole lehtimiehen ammatin koulutusta eikä kokemusta. Tietysti oli vaikea työskennellä lehdessä, mutta pikkuhiljaa he oppivat tekemään haastatteluja ja kirjoittamaan juttuja.

Heidän mukaan lehtimiehen ammattiin kuuluu sekä positiivista että negatiivista puolia. Hyvät puolet ovat ne, että lehtimiehen ammatti on mielenkiintoinen, koska voidaan haastattella ja puhua erilaisten ihmisten kanssa, saada uutta tietoa joka päivä ja kirjoittaa ajankohtaisista ja polttavista aiheista. Huono puoli on se että lukijakunta on vähäinen.

Tyttöjen mieleen lehdellä on suuri merkitys kielen ja kulttuurin säilymisessä. Esimerkiksi karjalan kieli sai kirjallien statuksen, vaikka sen sanasto on heikko, lehden avulla voidaan kehittää sitä. Lisäksikin jos äidinkielinä on suomen kieli niin ihmienen voi saada tietoja äidinkielellä. Koska lehti on oikein vanha, se on jo suuri merkitys. Lehden avulla Suomen lukijoita saa tietoa Karjalasta, elämästä, kulttuurista, erilaisista tapahtumista.[8]

Puhuessaan lehden merkityksestä heidän elämässään, he mainitsivat että lehden informaation välitys on aivan erilainen kuin esimerkiksi televisiolla ja radiolla. Radiota me kuuntelemme ja televisiota me katsomme, vain lehden avulla voidaan kehittää kielioppillisia kirjallisia taitoja, koska lehti on kirjallinen lähde.

Nuorella lehtimiehellä on paljon vaikeuksia, esimerkiksi juttuja kirjoittaessa tehdään kielioppillisia virheitä ja käytetään vääriä sanoja, koska suomen kieli ei ole heidän äidinkielensä. Kokemus on hyvä asia kielen parantamisessa ja nuoret lehtimiehet joka päivä yrittävät saada kokemusta ja parantaa kieltään.

2.7. Nuoriso ja lehti

Karjalan Sanomat –lehden tavoitteena on saada enemmän nuoria lukijoita, tehdä sanomalehti mielenkiintoisemmaksi, houkuttelevammaksi ja kiinnostaa nuorisoa journalistisen työhön. Sen takia että sanomalehtien lukeminen kehittää avaintaitoja, jotka edistävät muuta oppimista. Yleensä oppilaat, jotka lukevat sanomalehteä, pärjäävät koulussa paremmin. Lukemisen kehittämistä avaintaidoista on apua myös arkielämän tilanteissa, joissa on ymmärrettävä, tulkittava ja yhdisteltävä erilaisia tietoaineksia. Voidaan sanoa, että puoli tuntia sanomalehden lukemista on yksi oppitunti lisää.

Tein haastattelun. Haastatelun tavoitteena oli:

      saada tietoa miten nuoriso suhtautuu lehteen ja lehden lukimiseen

      saada ehdotuksia lehden parantamisesta

      miten nuoriso suhtautuu lehtimiehen ammattiin

      mitä lehti merkitsee kielen ja kulttuurin kehittämisessä ja säilymisessä

Haastatteluun osallistuivat Petroskoin valtion yliopiton itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunnan opikelijat. Haastateltavia oli yhteensä noin 40 henkilöä.

Johtopäätökseet ovat:

      Enemmistö ei usko että lehdellä on suuri merkitys kielen ja kulttuurin säilymisessä ja kehittämisessä. Heidän mieleen se riippuu valtiosta.

      Nuorisolle lehti on vain tiedon lähde. He lukevat sellaisia lehtiä kun Karjalan Sanomat, Helsingin sanomat, Carelia -aikakauslehti, Me naiset, Anna, Kipinä. Niistä lehdistä enemmistö lukee Helsingin Sanomat ja Karjalan Sanomat lehtiä.

      75% mielipidetutkimuksen osallistajista lukee lehteä opiskelua varten, 25% lukee koska lehdessä kerrotaan paljon Karjalasta, Karjalan piireistä, kulttuurista.

      2% mielipidetutkimuksen osallistajilla ei osoita luottamusta medialle, sen takia lehteä ei lueta.

      75% mielipidetutkimuksen osallistajista haluaa kirjoittaa omia juttuja lehteen.

      50% mielipidetutkimuksen osallistajista ei kirjoita lehteen, koska on huono ja heikko kielen taito.

      25% mielipidetutkimuksen osallistajista ei kirjoita lehteen, koska ei tiedä mistä aiheestä kirjoittaa.

      50% mielipidetutkimuksen osallistajista vastaa että tulevaisuudessa he haluavat toimia lehtimiehenä.

Johtopäätös on seuraava:

Nuoriso suhtautuu Karjalan Sanomat -lehteen hyvin, koska enemmistö haluaa kirjoittaa kirjoituksia lehteen ja lehtimiehenä. Ongelma on kielen taito. Sen takia nuoriso ehdotti miten lehti voi saada enemmän eri- ikäisiä lukijoita ja kehittää Karjalan Sanomat -lehteä siis suomen kielikin.

      Tehdä lehti värilliseksi

      Pidetään kielen harjoitusta lehden toimituksessa, sillä kun opitaan kieltä niin sitä myös samalla harjoiteltaan

      Lehden toimituksen aloitteesta joka vuosi pidetään kirjoituskilpailu, jonka avulla lehti voi kiinnostaa nuorisoa. Kilpailun palkinto on suomen kielen opiskelu kesäkurssilla Suomessa

      Olisi hyvä että lehdessä julkaistaan suomen kielen oppitunteja.

[1] Siippainen M. Karjalan lehdet kovien paineiden keskellä / Matti Siippainen // http://vikes.fi/2009/02/22/karjalan-lehdet-kovien-paineiden-keskella

[2] Siippainen M. Karjalan lehdet kovien paineiden keskellä / Matti Siippainen // http://vikes.fi/2009/02/22/karjalan-lehdet-kovien-paineiden-keskella

[3] Laitinen J. Puoluen ja kansan asialla /Juho Laitinen // Punalippu, №9, 1980. – S. 94

[4] haastattelu Karjalan Sanomat -lehden kääntäjien kanssa

[5] Коломайнен И.А. Роль финноязычной газеты в сохранении и развитии национальной культуры / И.А. Коломайнен // Современное состояние и перспективы развития карельского, вепсского и финского языков в Республике Карелия. Материалы научн.-практ. конф.: / сост. Т.С. Клеерова, С.П. Пасюкова. – Петрозаводск: Периодика, 2004. – 176с.

[6] haastattelu Karjalan Sanomat -lehden kääntäjien kanssa

[7] Sundelin A. Taistelija, rakentaja, valistaja /Apu Sundelin. –Petroskoi: Periodika, 2000. – S. 53

[8] haastattelu Karjalan Sanomat -lehden journalistien kanssa